Tony Halme otti ja kuoli.
Kaikki ne, jotka kuuluivat leiriin "ei voisi vähempää kiinnostaa koko henkilö", ryntäsivät olemaan mieltä Facebookiin tai muualle vastaavaan yhteisöön. Kuolema näyttää tehneen puolueettomuuden mahdottomaksi. Täytyy olla joko puolesta tai vastaan, muuten et täytä yhteisösi kriteerejä, sillä kaikilla muillakin on mielipide.
Iltalehdessä Hazard kirjoitti kärkevän artikkelin kyseisestä ihmisestä, tuoden voimakkaasti esille lopunajan merkit, jotka Halmeen elämää leimasivat. Tämän johdosta Facebookissa vaaditaan Hazardin lynkkausta tai vähintääänkin eroa ja julkista anteeksipyyntöä. Vastaiskuna toinen leiri avasi päinvastaisen vaatimuksen. Kovaa peliä.
Nuorena Halmeen rooli vetosi minuun voimakkaasti. Nollasta aloittanut, itsensä peliin laittaen tappioasetelman voitoksi ja menestykseksi kääntänyt suoraselkäinen ja -puheinen kovanaama. Luulen, että osa nykyisistä sormellaosoittajistakin on tuohon aikaan ajatellut toisin. Nykymaailmassa vain jokainen tuntuu olevan yhtä hyvä kuin viimeisin tekonsa. Jos mokaat, kansa vetää aikaisemmat saavutuksesi viemäriin.
Yhtä kaikki, ensimmäisinä päivinä kuolemansa jälkeen Halme on ollut monen mielessä enemmän elossa kuin pitkään aikaan.
Ei mulla muuta. Kevyet mullat, Tony. Et ollut paha mies.